Jos pää on mennyttä, ei kannata murehtia kampauksesta.


lauantai 6. lokakuuta 2012

Kaikenlaisia ongelmia

Yksi suosikkilehdistäni on Woman's era, ja erityisesti tykkään lukea sen kysymyspalstoja, joilla ihmiset voivat kysyä ongelmistaan. Ongelmien laatu kuvastaa minusta hyvin nykypäivän Intiaa, intialaisen naisen elämää ja sitä elämäntyylien kirjoa, joka täältä löytyy. Ongelmat ovat länsimaisin silmin luettuna joskus huvittavia, joskus kummallisia ja joskus surullisiakin. Sain lukijalta vinkin, että voisin tehdä pienen koosteen palstan kysymyksistä, joten tässä semmoinen nyt tulee. Smiley 

Toinenkin lukijan toivoma postaus (Bollywood-aiheinen, tai ensin kuitenkin Tollywood-aiheinen) on pian tulossa. Lisääkin toiveita saa esittää. Smiley

*****

K: Tulin Mumbaihin saatuani täältä hyvän työpaikan. Asun kahden kämppiksen kanssa, joista on tullut minulle kuin siskoja, ja myös moni kollegani on myös ystäväni. Olen oppinut pukeutumaan hyvin ja käyttämään meikkiä, mutta ystäväni kiusoittelevat minua kahdesta syystä: minulla ei ole poikaystävää ja olen yhä neitsyt. Olen kyllästynyt heidän kiusoitteluunsa ja haluan kuulua joukkoon, joten olen ajatellut harrastaa seksiä yhden kollegani kanssa, joka sanoo olevansa rakastunut minuun. Olisiko se okei?

V: Ei todellakaan! Miksi ihmeessä harrastaisit seksiä semmoisen kanssa, jota et rakasta - ja vieläpä sen takia, että tuntisit kuuluvasi joukkoon. Puolusta itseäsi ystäviesi edessä ja sano, että odotat sellaista miestä, joka vie sinulta jalat alta.

K: Olen 23-vuotias työssäkäyvä nainen. Kaikki sanovat, että olen hyvin viehättävä, ja olenkin saanut useita avioliittotarjouksia. En ole kuitenkaan koskaan ollut kiinnostunut yhdestäkään miehestä, koska perheemme asioissa on ollut niin paljon miettimistä. Olen vanhin kolmesta lapsesta, ja kaksi nuorempaa sisarustani ovat kumpikin eri tavoin vammautuneita. Isäni on taitava sähkömies, mutta hän ei ole koskaan saanut oikein hyvää työpaikkaa, koska hän ei täytä tarvittavia vaatimuksia. Äitini on hyvä ompelemaan, ja hän tuo perheelle rahaa ompelemalla puseroita, mutta minä olen kuitenkin perheen pääasiallinen tulonhankkija. Nyt eräs vanhempi ja hyvin rikas mies, jolle isäni tekee paljon töitä, on ehdottanut, että menisin naimisiin hänen poikansa kanssa. Vastineeksi hän on luvannut huolehtia perheestämme taloudellisesti ja opettaa minua, jotta voisin ottaa vastuulleni heidän yrityksensä. Vanhempani ovat innoissaan, mutta minä olen poissa tolaltani. Miehen poika on nimittäin hieman henkisesti jälkeenjäänyt, ja tiedän, että elämäni ei tulisi olemaan hänen kanssaan kaksista. Pitäisikö minun kieltäytyä tarjouksesta?

V: Tilanteesi on valitettava ja päätös, joka sinun pitää tehdä, on vaikea. Olet tehnyt jo paljon uhrauksia perheesi vuoksi, ja nyt sinun odotetaan menevän naimisiin miehen kanssa, josta ei ole sinulle tasavertaiseksi kumppaniksi. Toisaalta perheesi taloudelliset huolet ratkeaisivat ja sinä saisit hoidettavaksesi yrityksen, jos suostuisit avioliittoon. Sinun itsesi pitää päättää, mitä teet. Harkitse tarkkaan asioiden kumpaakin puolta. Jos päätät mennä naimisiin rikkaan miehen pojan kanssa, sinun pitää tehdä se päättäen yrittää olla hyvä miniä ja hyvä vaimo.

K: Kaikki talomme asukkaat käyttävät samaa siivousryhmää, joka käy siivoamassa asunnot kerran kuussa. Ryhmään kuuluu kolme nuorta miestä, eikä kenelläkään ole ollut mitään ongelmia siivoojien kanssa siitä lähtien, kun he aloittivat palveluksessamme vuosi sitten. Muutama viikko sitten kuitenkin, kun pojat olivat käyneet siivoamassa, huomasin, että korvakorut, jotka olin jättänyt yöpöytäni laatikkoon, olivat kadonneet. Tulimme siihen tulokseen, että joku pojista oli ottanut korut. Kysyimme asiaa heiltä ja syytimme heitä varkaiksi. He kielsivät syyllisyytensä, mutta me emme uskoneet heitä, vaan kerroimme kaikille talon asukkaille poikien olevan varkaita. Sen jälkeen kukaan ei ole enää käyttänyt poikien palveluja. Muutama päivä sitten kuitenkin löysin korvakorut papereiden alta toisesta laatikosta, ja nyt riitelemme mieheni kanssa siitä, mitä meidän pitäisi tehdä. Minun mielestäni meidän pitäisi soittaa pojille, pyytää heiltä anteeksi ja kertoa kaikille naapureillemme, että he eivät ole varkaita, ja meidän pitäisi ottaa heidät takaisin palvelukseen. Mieheni mielestä se saisi meidät näyttämään idiooteilta, ja hänen mielestään meidän pitäisi unohtaa koko asia. Riitelemme asiasta jatkuvasti, joten kertoisitko, kuka on oikeassa. 

V: Sinä olet. Ei ole reilua, että pojat joutuivat nöyryytetyiksi ja menettämään tulonsa, vaikka he ovat syyttömiä. Teidän pitäisi pyytää anteeksi ja yrittää korjata tilanne. Miehesi vastentahtoisuus on ymmärrettävää, mutta teidän pitäisi unohtaa itsekeskeisyys ja tehdä niin kuin oikein on.

K: Ainoa miniäni on rakastava, huolehtiva, jalomielinen, hyväluonteinen ja suurisydäminen, ja sekä hän että poikamme ovat hyvin onnellisia. Ainoa ongelma on se, että miniäni on laiska. Hän nousee aamulla myöhään ja työskentelee niin hitaasti, että minun on helpompi tehdä neljän hengen perheessämme (minä, mieheni, poikamme ja miniä) kaikki työt yksin, ennen kuin hän nousee ylös. Mutta alan olla nykyään aika väsynyt, ja haluaisin, että miniäni auttaisi vähän enemmän. Kuinka kertoisin tämän hänelle? En halua loukata hänen tunteitaan.

V: Olet huomaavainen anoppi, ehkä vähän liiankin huomaavainen. Jos et halua puhua asiasta suoraan, voit tehdä osan töistä itse ja jättää loput miniäsi tehtäväksi - nousi hän sitten kuinka myöhään tahansa, ja vaikka hän työskentelisi miten hitaasti.

K: Menimme naimisiin viisi vuotta sitten (kyseessä oli rakkausavioliitto) ollessani 26-vuotias. Nyt meillä on kaksivuotias tytär, ja olen taas kahdeksannella kuulla raskaana. Olen fiksu ja hyvännäköinen, mutta lihoin ensimmäisen raskauteni aikana, enkä koskaan saanut pudotettua raskauskiloja pois. Nyt olen taas lihonut toisen raskauteni aikana. Mieheni on komea ja hurmaava, ja hän inhoaa lihavia naisia. En siis ollut lainkaan yllättynyt, kun paras ystäväni kertoi, että miehelläni on ollut kahden vuoden ajan suhde toiseen naiseen. Kun vaadin mieheltä selvitystä, hän sanoi, että minun pitää laihtua ennalleni, jos haluan hänet takaisin. Olen epätoivoinen ja nöyryytetty. Kuinka saisin pudotettua painoani nopeasti?

V: Sinun täytyy odottaa lapsesi syntymään, ennen kuin voit aloittaa dieetin tai kunto-ohjelman. Aloita synnytyksen jälkeen varovasti (juttele asiasta lääkärisi kanssa), ja myöhemmin voit palkata itsellesi kunto-ohjaajan. Tämä on kuitenkin vain ongelman toinen puoli, sillä avioliittosi ei voi olla kovin vahvalla pohjalla, jos miehesi käy vieraissa vain sen takia, että sinulle on tullut lisäkiloja. Kerro tunteistasi hänelle ja tee hänelle selväksi, että avioliiton tulisi perustua rakkauteen eikä vain seksiin.

K: Olen 60-vuotias leski. Menetin mieheni 30 vuotta sitten ja kasvatin kaksi lastani yksin. Nyt molemmat lapset asuvat ulkomailla. Kun lapseni asuivat vielä täällä, elin heitä varten, mutta nyt kun he asuvat kaukana (en voi muuttaa heidän luokseen monestakaan syystä), tunnen itseni yksinäiseksi. Tästä syystä menin "Löydä itsellesi kumppani" - tapaamiseen, joka järjestettiin ikäihmisille. Siellä rohkaistaan löytämään uusia ystäviä ja jopa asuinkumppaneita. Tapasin siellä 62-vuotiaan miehen, ja huomasimme pian olevamme monella tapaa samanlaisia. Hän on lapseton leski, ja olemme nyt tapailleet ja puhuneet puhelimessa kuuden kuukauden ajan. Nyt hän haluaisi muuttaa kanssani yhteen, ja olisi valmis menemään naimisiinkin, jos haluan. Kumpikaan meistä ei etsi seksisuhdetta, vaan kumppanuutta. Molemmat lapseni ja kaikki muutkin, joiden kanssa olen asiasta jutellut, ovat olleet kauhistuneita ja epäileväisiä. Minä itse kuitenkin haluaisin hyväksyä miehen tarjouksen. Pitäisikö minun?

V: Maailma on muuttunut, vaikka lapsesi ja ystäväsi eivät näytä tätä ymmärtävän. Nykypäivän maailmassa ei ole ollenkaan harvinaista, että vanhemmat ihmiset menevät naimisiin tai asuvat yhdessä. Sinun pitäisi hyväksyä miesystäväsi tarjous, mutta sinun tulee ottaa hänestä ensin tarkasti selvää. Ja koska olette intialaisia ja asutte Intiassa, olisi parempi, jos menisitte naimisiin.  

K: Olen moderni 29-vuotias työssäkäyvä nainen Mumbaista. Asun yksin ja sosiaalinen elämäni on kiireistä ja jännittävää. En ole aikeissa mennä naimisiin, koska rakastan vapauttani, mutta tarvitsen seksiä ja harrastankin sitä useiden eri miesten kanssa. Olen niin seksuaalinen ihminen, että harrastan jopa ryhmäseksiä. Noin kuukausi sitten harrastin ryhmäseksiä kahden naisen ja kolmen miehen kanssa. Viikon päästä alapäätäni alkoi kutista kamalasti, ja vaiva on vain pahentunut. Voisiko kyseessä olla sukupuolitauti? Pitäisikö minun mennä lääkäriin? Minua alkoi äkkiä pelottaa. Onko elämäntyylini ihan väärin?

V: Sinun täytyy ehdottomasti käydä lääkärissä ja teettää myös AIDS-testi. Mitä elämäntyyliisi tulee, sanot, että haluat nauttia seksistä ilman vastuuta ja avioliiton siteitä. Saatat katua tätä päätöstäsi myöhemmin elämässäsi. Irtoseksi ei ainoastaan altista sukupuolitaudeille, vaan tekee meistä eläimien kaltaisia, kun seksiä harrastetaan ilman minkäänlaisia tunnesiteitä. Miehetkin käyttävät hyväkseen sellaisia naisia, jotka suostuvat seksiin ilman mitään vaateita. Ajattele näitä asioita ja muuta elämäntyyliäsi, jos katsot sen tarpeelliseksi.   

14 kommenttia:

  1. Näitä olisin jaksanut lukea vaikka miten pitkään. Tee ihmeessä jatko-osia.

    Tuon tytön tilanne jossa hän pohtii uhratako itsensä jälkeenjääneelle miehelle ja pelastaa lapsuudenperheensä oli järkyttävän riipaiseva juttu. Voisin vaikka maksaa hiukan että saisin tietää miten kävi mutta tuskinpa se ikinä selviää. On niin mielenkiintoista millaisia ihmiskohtaloita maailmasta löytyy. Kyllä jäävät kirjat kakkoseksi tällaisten tarinoiden rinnalla.

    Ja minusta tuon vastaajan vastaus oli hieman johdatteleva kun hän päätti sanomalla "jos päätät mennä naimisiin rikkaan miehen pojan kanssa sinun pitää olla hyvä vaimo ja miniä."

    Nyt se tavallaan jäi viimeiseksi sanottavaksi kun olisi ollut hyvä että tuollaisessa paineessa ihmiselle sanottaisiin suoraan että voit myös kuvitella itsellesi rakkausliiton normaalin miehen kanssa, onnellisena jne... Mutta ehkä sekin olisi ollut johdattelevasti sanottu sitten!

    Ja olipas inhottava tuon siivouspojat/korvakorut tarinan naisen aviomies! Voi miehistä ylpeyttä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä vähän luulen, että taitaa tuo tyttö kuitenkin mennä naimisiin sen jälkeenjääneen pojan kanssa, kun sosiaalinen painostus on niin suuri, vaikka kukaan ei mitään ääneen sanoisikaan. Todella surkeaa, että joutuu uhraamaan oma elämänsä ja mahdollisuutensa onneen. :-( Mutta kuten sanoit, tuollaisia kohtaloita on täällä pilvin pimein. Tällaiset ihmiskohtalot ja tarinat saavat ajattelemaan myös sitä, miten hirveän itsekkäästi esim. Suomessa eletään.

      Vastaus oli minustakin johdatteleva, kun kysyjä vielä kysyi, että pitäisikö hänen kieltäytyä tarjouksesta eikä että pitäisikö hänen suostua tarjoukseen. Minä sain tuosta sanamuodosta sellaisen käsityksen, että hän itse halusi kieltäytyä ja haki mielipiteelleen ehkä vähän tukea.

      Miehinen ylpeys tosiaan. :-D Ehkä siitä ukosta tuntui, että häneltä menisi kasvot, jos myöntäisi olleensa väärässä, ja kasvojen menettäminenhän on täällä maailmanloppu suorastaan.

      Poista
  2. Tätä oli mielenkiintoista (ja hieman hauskakin)lukea.MInäkin eniten ajattelin sen kakkoskohdan tyttöparan dilemmaa.Ja surullista jos hän tosiaankin sitten menee naimisiin jälkeenjääneen pojan kanssa vain pelastaakseen perheensä taloudellisen aseman.
    Ja mies,joka kävi vieraissa vain sen vuoksi että vaimo oli lihonut raskauksien johdosta on sika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin on sika! Mietin tuossa vielä sitä, kun tuo liitto oli kaiken lisäksi rakkausavioliitto. Millaistakohan se ”rakkaus” on alun alkaenkaan mahtanut olla!

      Poista
  3. Kyllä maailma on ihmeellinen. Ja naisen kysymykset toisaalta samat. Toisaalta niin kovin erit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika samanlaisia asioita me naiset taidetaan pohtia, oli se sitten missä päin maailmaa vain.

      Poista
  4. Kiitos, tätä mää olen odottanut:). Noita oli aina niin mukava lukea. Niitä tosiaan voisi lukea putkeen vaikka kuinka paljon väsymättä:). Jos vaan viitsit, niin laita jatko-osa tulemaan, niin kuin joku pyysi...

    Mä aina niin odotin, että uusin Womans Era ilmestyy ja taidettiin me niitä joskus yhdessäkin metsästää:). Mitähän se maksaisi, jos sä laittaisit mulle noita lehtiä tulemaan Suomeen?;).

    Intialaisten ongelmat ovat niin erilaisia, mitä täällä kenelläkään on ja niin aitoja heille.. Noita uhrautujia on siinä maassa ihan mielettömästi ja tosiaan meidän pikku ongelmat niiden rinnalla kalpenee kyllä heti..

    Tulee aina mieleen meidän uima-altaan puhdistaja siellä, kun kuulin hänen vaimonsa odottavan ensimmäistä lastaan. Uimaopettaja kun totesi minulle, että hän niin toivoo siivoojan lapsen olevan poika, koska muuten ei lapsi välttämättä jää eloon... kamalaa kuultavaa, mutta niin totta siellä! Sekin uima-altaan siivoojan palkka oli kevyesti alle sata euroa kuussa. Muistaakseni hän sai jonkun könttäsumman rahaa ja kun siitä piti maksaa altaan puhdistukseen käytettävät kemikaalit ja loput sai pitää itse, niin ymmärsi helposti, miksi altaan vesi ei aina ollut ihan priimaa.../Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh, sitten tosiaankin voi ymmärtää, miksi altaan vesi ei ollut aina ihan puhdasta, jos kerran palkkarahasta piti ensin maksaa altaan puhdistusaineet! Hyvä kun kuitenkin ilmeisesti joskus puhdistikin allasta!

      Hih, tulihan noita lehtiä metsästettyä. Ja metsästys jatkuu edelleenkin - aina kun tiedän, että uusi osa on ilmestynyt, joka kauppareissulla on antennit pystyssä, josko kaupasta löytyisi uusin numero. :-) En tiedä, mitä noiden lähettäminen mahtaisi maksaa, kun taitavat olla aika painaviakin, siis jos laittaa useamman kerralla tulemaan... Missähän täällä on edes posti. :-D Jos bongaan semmoisen, niin voin kysellä. :-)

      Kyllä täkäläisten ihmisten ongelmia kuunnellessa tulee monta kertaa ajatelleeksi, että minkälaisista asioista sitä itse oikein kehtaa valittaakin! Ja sitten vähän ajan päästä se taas unohtuu, ja sama jonninjoutava valitus jatkuu. :-D

      Poista
  5. Minkälainen muuten intiassa on naisen asema työelämässä? Itse olen nyt joutunut töissä tekemään hieman yhteistyötä yhden Intialaisen miehen kanssa sähköpostin välityksellä. Meitä on tässä osastossa kolme henkilöä ja minä olen Intian yhteyshenkilö. Hän kuitenkin tahtoisi asioida aina vain kollegoideni kanssa, joista toinen on miespuolinen. Osaatko sanoa mistä tämä voisi johtua?

    Lisäksi hieman huvitti kun mies piti kaksi päivää lomaa ja hän ilmoitti siitä kaikille. Ihan kaikille. Siis jopa sellaisille joiden kanssa hän ei täällä meillä ole ikinä missään asioissa :D
    Sama tilanne on jos hänen viesteihinsä ei vastata tarpeeksi nopeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intialaisen naisen asema työelämässä on käsittääkseni ihan hyvä ainakin yksityisellä sektorilla, ja monessa paikassa naista pidetään miehen kanssa tasavertaisena työntekijänä. Kun itse esimerkiksi olin aikoinani töissä firmassa, jossa suurin osa työntekijöistä oli intialaisia, en koskaan kokenut, että minua olisi pidetty mitenkään miehiä huonompana. Mutta valitettavasti täältä kyllä löytyy sellaisiakin tapauksia, joiden mielestä nainen ei osaa mitään. Naisen paikka on kotona kokkailemassa ja lapsia hoitamassa!

      Rupesin miettimään tuossa sinun tapauksessasi, että mahtaisikohan kyse olla siitä, että olet ulkomaalainen – ja kaiken lisäksi vielä nainen. Monelle intialaiselle miehelle ulkomaalainen nainen on nimittäin täysi mysteeri, eivätkä intialaiset miehet usein oikein tiedä, kuinka ulkomaalaiseen naiseen tulisi suhtautua. En tiedä, miten paljon tuo kyseinen mies on ollut ulkomaalaisten naisten kanssa tekemisissä, mutta voisin kuvitella, että hän saattaa jotenkin kokea miespuolisen kollegasi helpommin lähestyttävämmäksi ja ”luotettavammaksi”, ihan vain siksi, että hän on mies. Tämä on tietysti kaikki ihan silkkaa arvailua. :-)

      Minua ärsytti intialaisten kanssa työskennellessäni ihan suunnattomasti se, että intialaiset tuntuivat aina olettavan, että sähköposteihin vastataan sillä siunaaman sekunnilla, oli vuorokaudenaika mikä tahansa. Ihan kuin ihmisillä ei olisi muuta elämää kuin kyttäillä sähköpostia 24/7. :-) Täällä työkulttuuri onkin tietysti vähän toinen – töitä tehdään joskus kellon ympäri jne. Intialaisia huvittaa ja kummastuttaakin suunnattomasti, kun tänne tulee joku suomalainen työmatkalle, ja sitten tämä suomalainen noudattaa täälläkin suomalaisia työaikoja – tyyppi lähtee joka päivä neljältä töistä, vaikka työt olisivat ihan kesken, ja viikonloppuna se kehtaa vielä pitää kaksi vapaapäivää! :-D

      Poista
  6. Tää oli ihan huippu hyvin osaat myös kääntää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, täytyy ehkä tehdä jatko-osa joskus. :-)

      Poista
  7. Erityisesti tällaisia lukiessaan sitä on kiitollinen niin monesta asiasta, alkaen siitä että on suomalainen ja päättyen siihen että kuulun niihin jotka ovat itsepintaisesti mitä haluavat olla riippumatta siitä että muut ovat painostaneet olemaan toisenlainen. Miten paljon pahempi se painostus mahtaakaan olla sosiaalisemmassa kulttuurissa! Tavallaan jo se että ihmiset kysyvät tällaisiin kysymyksiin neuvoa jostain lehdestä saadakseen jonkun tukemaan omia näkemyksiään kertoo epävarmuudesta - saako sitä luottaa omaan näkemykseensä jos se poikkeaa valtavirrasta? Sama epävarmuus riivaa toki monia suomalaisiakin ja samalla tavoin kenties suurta osaa maailman ihmisistä ja erityisesti naisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus olen kyllä ajatellut niinkin, että omalla kohdallani olisin ehkä kaivannut enemmänkin ”painostusta”. Jos saa tehdä kaiken täysin oman päänsä mukaan, voi olla, että tulee tehtyä vähän sitä sun tätä, mutta ei kunnolla mitään. :-/ Mutta loppujen lopuksi olen kuitenkin ehdottomasti yksilön vapauden kannalla. En osaa edes kuvitella sitä ristiriitaa, mikä yhteisökeskeisissä maissa voi tulla siitä, että itse haluaisi "repäistä" ja tehdä jotakin epätavallista, mutta suku ja läheiset odottavat jotain ihan muuta.

      Minusta on hienoa, että on lehtiä, joissa ihmiset voivat kysyä neuvoa, mutta joskus neuvot ovat kyllä aika pöyristyttäviä ja minusta turhan suorasanaisiakin. Ja välillä vastaukset ovat ihan selkeästi johdattelevia, ja niillä ikään kuin piilosyyllistetään kysyjä siitä, että tämä edes uskaltaa ajatella tekevänsä jotakin poikkeavaa.

      Poista