Tasalaatuinen ei tarkoita aina sitä samaa.


perjantai 21. helmikuuta 2014

Julkkiksia bongaamassa

Äityli oli meillä kyläilemässä, mikä selittää pienen blogitauonkin. Tuli taas kierreltyä hieman paikkoja katselemassa, ja ajattelin viedä teidätkin pienelle kierrokselle muutamaan paikkaan. Kuvia tulee nyt sitten taas muutama, joten kärsivällisyyttä peliin. Smiley

Äiti on halunnut jo pitkään käydä Hietaniemen hautausmaalla julkkiksia bongaamassa, mutta hautausmaavisiitti on aina jotenkin jäänyt kaiken muun ohjelman jalkoihin. Syksyllä pääsimme jo hautausmaalle asti, mutta vain ortodoksisen hautausmaan puolelle. Loppuosa hautausmaasta jäi tuolloin näkemättä, kun emme oikein osanneet suunnistaa hautausmaalla, ja pimeäkin yllätti. Tuli ainakin todistettua se, että hautausmailla ei kannata kovin pimeällä hääriä.

Tällä kertaa pääsimme jo ihan varsinaiselle hautausmaalle asti, mutta aivan putkeen ei mennyt tämäkään keikka: tihutti vettä ja oli aika kylmä, ja hautausmaan jättimäinen koko oli meille yllätys. Ajelimmekin hautausmaalla lopulta autolla (portilla ei ollut mitään kieltoa, joten ei kai tullut rikottua lakia), mutta vierailu jäi siitä huolimatta pelkäksi pintaraapaisuksi. Päätimmekin, että tulemme kesällä uudestaan, varaamme koko päivän aikaa ja otamme eväät mukaan. Jospa kolmas kerta sanoisi toden?

Yksi Hietaniemen mielenkiintoisimmista paikoista on Taiteilijanmäki, jonne on haudattu eri alojen taiteilijoita. Taiteilijanmäki sai alkunsa vuonna 1943, kun rinteeseen haudattiin Akseli Gallen-Kallela. Hänen hautansa oli melkoisen massiivinen.

 
Taiteilijanmäki on nykyään täynnä, joten sinne ei enää haudata ketään. Viimeisen hautapaikan sai vuonna 2010 taidegraafikko Pentti Kaskipuro.

Tailteilijanmäen haudat ja hautakivet olivat useimmiten aika erikoisia, taiteellisiakin.


Tähän on haudattu harmonikkataiteilija Lasse Pihlajamaa.

Tämän henkilön nimestä en saanut tolkkua.

Alvar Aallon hauta oli vähän ränsistyneen näköinen.




Speden haudalla oli ollut kävijöitä.




Haudat olivat Hietaniemessä muutenkin hyvin erikoisia, ja niiltä löytyi mielenkiintoisia yksityiskohtia.







En tiedä, mikä ihmeen alue tämä oli. En ole koskaan nähnyt tuollaisia hautakiviä, saati sitten tämmöistä lyhtyrykelmää.





Kappelirakennuksessa oli valtavan kaunis kolumbaario tuhkauurnia varten.




Kellotornin huippua tähyillessäni meinasin taittaa niskani.


Uusi kappeli.

Uurnalehto oli erillinen alue Hietaniemenkadun toisella puolella.



Uurnalehdossa ihmettelin näitä paaluja, joissa oli nimiä kylteissä. Ilmeisesti kyseiset henkilöt eivät ole halunneet erillistä hautapaikkaa?

Hietaniemeltä siirrytäänkin sitten vähän eloisampiin tunnelmiin. Luin äskettäin Mun Helsinki -blogista Lasten kaupunki -museosta, ja minulle tuli aivan hirveä hinku päästä sinne, vaikka en taida ihan museon varsinaista kohderyhmää ollakaan. Smiley Äiti suostui lähtemään kaveriksi, ja lopulta paljastui, että oli siellä aikuisillekin paljon kaikkea kivaa katsomista. (Nuoremmille lapsille (kuin minä) olisi ollut tarjolla myös peuhuu- ja leikkipaikkoja, sillä museon idea on elämyksellisyys ja se, että esineisiin saa koskea.)

Selvästikin ollaan tultu oikeaan paikkaan.

Museon yläkerrassa pääsee tutustumaan 1930-luvun kansakouluun ja senaikaiseen esineistöön.

Vanha koululuokka ja hieman nuorempi museovieras.




Höyläpenkki Vallilan kansakoulusta noin 1920-luvulta. Taustalla käsityön opetuksessa käytetty pistomallikaappi 1930-luvulta.



Kaupunginlääkäri Pehr Ulrik Florinin 4-vuotias tytär, joka eli vain 11-vuotiaaksi (1848-1859).
Majuri Axel von Kothenin tyttäret hänen toisesta avioliitostaan. Yläpuolella on kuvattu enkelinä heidän sisarensa, joka hänkin kuoli vain 11-vuotiaana.

Museon ikkunoiden kautta saattoi katsella kivasti Helsingin katunäkymiä.


Paras paikka oli kuitenkin tämän oven takana.



Mummolahan se siellä - tarkemmin sanottuna 1970-luvun mummola. Viikonloppuisin museon mummolassa on ihmeteltävänä ihan oikea mummo (tai vaari), mutta nyt oli tyytyminen vain mummolamaiseen sisustukseen.





Mummolan jääkaappi kyllä hieman ihmetytti, sillä ei meidän mummolla ainakaan ollut jääkaapissa mitään kokonaisia tatteja tai kesäkurpitsoja (vai kurkkuko tuo ryytynyt pötkylä on).





Lopuksi käydään vielä pyörähtämässä yhdessä paikassa, trooppisessa puutarhassa Gardeniassa. Paikka oli pienoinen pettymys - olin kuvitellut mielessäni taas jotain suurempaa ja mahtavampaa kuin hikisen kasvihuoneen.

Saamastani vaikutelmasta kertoo ehkä jotakin se, että mielestäni mielenkiintoisin juttu Gardeniassa oli tämä malesialainen kauppa, jonka tiskillä maata rötkötti kaksi kanaa.



En kyllä oikein ymmärtänyt, miten malesialainen kauppa liittyi Gardeniaan, mutta ehkä sen ei ole niin väliäkään.

Oli Gardeniassa toki kasvejakin.



Kurkuma ja banskut piti tietysti kuvata. Nuo banskut oli muuten ihan minikokoisia, mikä ei käy lainkaan ilmi tuosta kuvasta.



Tämä sali oli kyllä ihan viehättävä paikka.


Kuvassa näkyvä kairapalmu oli minusta vähän ällöttävä, kun sillä oli paksut ilmajuuret. (Juurilla oli jokin hienompikin nimi, mutta en nyt enää muista sitä.)




Nyt ei sitten tällä kertaa enää muuta. Smiley Paitsi mukavaa viikonloppua!

28 kommenttia:

  1. Olipas hauska kierros. Etenkin tuon hautausmaan minäkin otan joskus kohteekseni. Eväillä tai ilman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tuo hautausmaa saattaisi olla sinulle mieleinen paikka. :-)

      Poista
  2. Kiitos, tästäpä sainkin vinkkejä minne viedä jatkossa Suomeen tulevia vieraita :) Tuo mummola oli hurmaava, bongasin kirjahyllystä parikin mummini kirjahyllystä löytyvää esinettä!

    Olisko hautausmaan kuva uurnalehto? Joillakin hautuumailla on myös paikka johon voi viedä lyhtyyn kynttilän muualla haudatun omaisen muistoksi, eli vaikka hauta on toisaalla voi silti muistaa kynttilällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos sait tästä vinkkejä. :-) Unohdin muuten kirjoittaa, että tuo Lasten kaupunki menee muistaakseni maaliskuun lopussa remonttiin, ja se avaa ovensa uudestaan vasta 2016. Kannattaa siis pitää kiirettä, jos ei halua odotella paria vuotta!

      Tuo voisi hyvinkin olla muualle haudattujen muistopaikka. Noista lyhdyistä vähän matkan päässä oli sellaiset portaat, joihin ihmiset voivat ilmeisesti jättää muistokynttilöitä muualle haudatuille, mutta eihän niihin portaisiin voi tökätä lyhtyjä pystyyn. Ehkä tuo voisi olla erillinen alue lyhdyille.

      Poista
  3. En tiennytkään että ihan täällä kotona Helsingissä on tällaisia nähtävyyksiä. Kiitos vinkeistä! Nyt tiedän minne viedä landelta tulevia vieraita ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin äitini on nähnyt pääkaupunkiseudulla jo niin paljon kaikkea, että alkaa olla vaikea keksiä uusia ja kiinnostavia paikkoja. Onneksi sitä aina löytää sentään jotain. :-)

      Poista
  4. Ystäväni on haudattu uurnalehtoon.Nimi on pienessä laatassa ja tuhkat siroteltiin nurmialueella tehtyyn pieneen koloon. Hänen omaisensa halusivat näin, koska Hietaniemen hautausmaalle on vaikea saada uusia paikkoja.
    Speden hautakivessä on ollut hänen kuvansa. Yritin tihrustaa sitä kuvastasi, mutta en nähnyt sitä. Ilmeisesti se on poistettu.
    Kesällä Hietaniemen hautausmaalla järjestetään opastettuja kierroksia, missä kerrotaan eri aikojen kuuluisuuksista ja muita mielenkiintoisia tarinoita edesmenneistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hietaniemi näytti tosiaan niin täydeltä, että en yhtään ihmettele, että sinne on vaikea saada paikkoja. Mutta muistoissahan ne ihmiset elävät, eikä muistelemiseen välttämättä mitään isoa kiveä tarvitakaan.

      Speden haudassa ei tosiaan ollut hänen kuvaansa, vaikka nyt kun sanoit, siinä on ihan selkeästi paikka kuvalle. Miksiköhän se on poistettu?

      Olisi kyllä tosi kiva käydä tuollaisella opastetulla kierroksella. Tulisi tutustuttua alueeseen varmasti paljon paremmin kuin ilman opastusta. Hietaniemi on niin iso, että omin päin tutustuminen siihen on väkisinkin hakuammuntaa ja tuuripeliäkin.

      Poista
  5. Teittepä ihanan kierroksen.HIetiksen hautausmaa on niin kaunis ja mielenkiintoisia hautoja löysittekin,tuo pikku talo on aika ihana:) Omat vanhempaniki on haudattu Hietaniemen alueelle.
    Ja kiitos Lasten museo-vinkistä,näyttää paikalta jossa myös tällainen isompi lapsi voisi viihtyä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo talo oli ihana. Niin piristävän erilainen näky hautausmaalla. :-)

      Kyllä Lasten museossa viihtyy vähän vanhempikin – se tuli ainakin todistettua. Melkein toivoin, että olisin ollut “vähän” nuorempi, niin olisin kehdannut mennä leikkimäänkin. ;-D

      Poista
  6. Tulipa ikävä talviseen Helsinkiin!

    Meidän lapset on käyneet mummonsa kanssa useammankin kerran tuolla Lasten kaupunki -museossa, mutta itse en ole sinne vielä koskaan ehtinyt. Kiva nähdä kuvina miltä siellä oikein näyttää.

    Tuolla hautausmaalla kävin sen sijaan nuorempana aika paljonkin kävelemässä. Siellä oli tavallisesti aina mukavan hiljaista ja rauhallista. Kerran näin siellä haudan päällä jäniksen kaikessa rauhassa päiväunilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvinen Helsinki on ollut tänä vuonna kovin erilainen kuin yleensä. Lumet ovat olleet aika vähissä - elleivät suorastaan olemattomissa - ja ensi viikon aluksi on luvattu jo viisi astetta lämmintä!

      Minulle tuo lasten museo oli ihan uusi paikka, mikä johtuu ehkä siitä, että se taisi sijaita aiemmin jossain muualla päin Helsinkiä. Nyt se on ollut tosi suosittu, mikä johtuu varmaan osittain sen keskeisestä sijainnista ihan Senaatintorin laidalla.

      Hietaniemessä on varmasti ihana kävellä, varsinkin kesällä. Meinaan mennä sinne ensi kesänä useasti, nyt kun olen vihdoinkin löytänyt tieni sinne.

      Voi jänöä, kun oli löytänyt mukavan paikan päiväunille. :-)

      Poista
  7. Olipa kiva kierros. Olen aika ajatellut mennä Hietaniemeen, kun siellä on tuttujen hautojakin, mutta ei vaan ole tullut mentyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu on ollut meilläkin – monta kertaa on ajateltu mennä, mutta ei vain ole tullut mentyä! Nyt pitää ruveta käymään useammin, kun ei se ole täältä Espoostakaan kovin kaukana. :-)

      Poista
  8. Mitä muistoja täynnä oleva ihana valokuvakierros! Puolet suvustani on haudattu Hietaniemen hautausmaalle, ja jokajouluisia kynttilänviemispaikkoja löytyy sekä isolta puolelta että uurnalehdosta. Tämän lisäksi mieleeni on ikuisesti jäänyt se itsenäisyyspäivä, kun olin mukana ylioppilaiden itsenäisyyspäiväkulkueen lippulinnassa pitämässä vasenta etukulmaa (jotain hyötyä siitä että oli pisin nainen).

    Ja lopuksi vielä Gardenia! Onhan se vähän kalsea kasvihuone päivisin, mutta ei sinä iltana kun siellä vietettiin parhaan ystäväni häitä. Heidät muuten vihittiin niinkin romanttisella paikalla kuin Gardenian parkkipaikalla - mikä oli ihan tarpeeksi romanttinen tammikuun iltapäivän pimeydessä siinä kohdassa, mihin parkkiksen lumet oli aurattu, kun olimme koristelleet lumikinokset soihduin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinullakin on todellakin sitten muistoja näistä paikoista! :-) Harmitti, kun tuo hautausmaakierros jäi niin lyhyeksi, mutta täytyy ottaa kesällä revanssi ja tutustua paikkaan paremmin.

      Hih, mä yritän nyt kuvitella romanttiseksi sen parkkipaikan, jossa meilläkin oli auto pysäköitynä. ;-) Mielikuvitusta käyttämällä onnistuu, mutta helpommin voin kuvitella romanttiseksi Gardenian sisätilat, eritoten pimeällä jossakin kauniissa valaistuksessa. Päivällä siellä oli kyllä jotenkin epäviihtyisää, mutta hämäränhyssyssä voin kuvitella paikan olevan hyvinkin miellyttävä.

      Poista
  9. Ihanaa kun tutustutat meita Helsinkiin, nama on minulle ihan vieraita paikkoja, tyttö olisi ihana vieda tuonne museoon ja minakin tykkaan hautausmaalla kavelemisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos ilahdutti. :-) Jotenkin tuntuu, että herkemmin tulee tutkailtua paikkoja ja nähtävyyksiä vierailla paikkakunnilla käydessä ja matkoilla, mutta lähempänä kotia olevat nähtävyydet jäävät aina jostain syystä katsomatta.

      Poista
  10. Jännä juttu, oon ikäni asunut Helsingissä eikä koskaan ole tullut pieneen mieleenkään käydä Hietaniemen hautausmaalla!
    Niin se taitaa vaa helposti mennä että oman paikkakunnan nähtävyydet jää kattomatta kun ne on kotenkin muka niin tuttuja.
    Hyvää viikonloppua Satu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se tuntuu olevan, että oman paikkakunnan kohteita ei viitsi käydä katsomassa, kun ne ovat muka niin tuttuja – vaikka niitä ei olisi koskaan nähnytkään. :-D

      Hyvää viikonloppua sinullekin! :-)

      Poista
  11. Vanhat hautausmaat ovat todella mielenkiintoisia. Tuo Hietaniemi on jäänyt käymättä, nykyään käyn niin harvoin Hesassa. Mutta Tampereela olin kerran Kalevankankaan hautausmaalla opastetulla kierroksella. Paljon tuli asioita, joista ei muuten olisi tiennyt. Sielläkin on uurnalehto, seinä, jossa on nimilaattoja. Se on kaunis, eikä polttohaudatuille siellä olekaan muita paikkoja, minun tietääkseni.

    Mummola on hauska. Hauskinta, että minulla oli opiskeluaikoina tuollainen pieni oranssi kahvinkeitin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat! Minä olen aina ollut hautausmaafriikki, vaikka olenkin tullut harrastukseni kanssa ulos kaapista vasta äskettäin. Mielenkiintoisin näkemäni hautausmaa oli ehkä hindujen hautausmaa Intiassa, joka oli... tuota, aika värikäs. :-D

      Minä en oikein muista mummolan esineitä omista mummoloistani, mikä johtuu varmaankin siitä, että kaikki isovanhempani ovat olleet kuolleina jo yli parikymmentä vuotta.

      Oranssi ja keltainen taisivat olla joskus aika suosittuja värejä. En kyllä toivoisi, että se muoti palaisi takaisin. :-)

      Poista
  12. Minä kierrän kesällä usein hautausmailla, mutta Hietaniemessä en ole käynyt, pitää korjata sekin aukko joskus, näkyy olevan käymisen arvoinen alue. Harmi, että museo menee korjaukseen. Just kun luettuani juttusi ehdin tuumata, että sinne vien kesällä lastenlapset katsomaan miten mummon aikana elettiin.... Tosi karseeta huomata, että jopa nuoruudenkotini olisi jo museoitavissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hietaniemi on todellakin käymisen arvoinen paikka, mutta aikaa sinne kannattaa varata reilusti. Minua jäi harmittamaan noin lyhyen vierailun jälkeen se, kun tiedän, miten paljon minulta jäi näkemättä. No, ensi kerralla sitten.

      Harmi tosiaan, että museo menee kiinni ja avautuu vasta niin pitkän ajan jälkeen. Olisi varmasti sellainen paikka, että lapsenlapsesi tykkäisivät!

      Poista
  13. Tuo Gardenia on minustakin vähän mitäänsanomaton paikka. Olimme siellä kerran heinäkuun helteellä häissä. En todellakaan suosittele paikkaa kesällä kenellekään juhlavaatteilla varsinkaan. Pari oli vielä valinnut kakukseen suklaaunelman... Noh, lienee selvää, että sekään ei ollut paras mahdollinen valinta... Ihan kivaa noin muuten, jos jotenkin vain pääsi siitä hikiolosta eroon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietimme Gardeniassa juurikin tuota samaa, että kuinka siellä pystyy viettämään mitään juhlia, kun siellä oli niin kuuma ja hiostavaa, jopa nyt talvella. En edes uskalla kuvitella, millaista siellä saattaa olla heinäkuun helteillä! Mietittiin, että Gardenian juhliin kannattaa kyllä pukeutua mahdollisimman kevyesti, tai muuten on aika tuskaiset oltavat.

      Tulipa surku tuota kakkua. Toivottavasti tuli syötyä kumminkin. :-)

      Poista
  14. Jee, olette käyneet entisellä työpaikallani :) Opiskellessani olin kolme kesää Hietsussa töissä, puutarhahommissa hoitelemassa omaa korttelia. Hautuumaalla on ihan erityinen paikka sydämessäni! Ihan Helsingin kesakustassa, mutta silti niin rauhaisa ja "maalla". Ihanat kesäaamut klo 7.00 kun linnut laulavat ja kukat tuoksuvat ja saa kaikessa rauhassa alotiella hommia. Se oli kyllä aika rentouttavaa homma opiskelujen vastapainona, vaikkakin fyysisesti rankkaa. Kaikenlaisia otuksia siellä tosiaan elelee, oravat ovat kesyjä tyyliin seurasaari (kulkivat joskus perässä ja kiipesivät lahjetta pitkin), linnutkin joskus istahtivat kädelle kuon Lumikilla konsanaan :D Ihan mahtava paikka, kannattaa tosiaan mennä kesällä ja varata aikaa (ja eväät). "Meidän" korttelista numero 6 löytyy sellainen kuuluisuus kun Saima Harmaja, kannattaa käydä kurkkaamassa :)

    Tuo lasten kaupunki on ollut myös meidän lasten lempparipaikka! :) Varsinkin siellä alhaalla kun sai leikistä kuljettaa tavaroita laivassa, ajaa hevosella ja pitää kauppaa. Viimeisellä käynnillämme kesällä minulla vaan iski siellä päälle sellaiset homeoireet (rupesin puutumaan ja kurkku meni tukkoon) että halusin vain äkkiä pois. Tästä syystä pohdinkin, että mikähän mahtaa olla remontin syy? Itse museohan on ihan tuore tapaus, 2012 lopulla Sederholmin talon remontti valmistui ja siihen perustettiin lasten kaupunki. Miksi nyt jo uusi remppa...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi vau, onpa sinulla ollut ihana työpaikka! Hietaniemessä on erikoista juurikin tuo, että se on ihan kaupungissa, mutta sitten siellä kuitenkin on ihan oma rauhansa, ja tuntee olevansa hyvinkin kaukana kaupungin hälystä. Minäkin olen joskus haaveillut hautausmaalla työskentelystä, mutta eipä ole koskaan tullut haavetta toteutettua, kun en ole todellakaan mikään puutarha-alan ihminen. Äitikään ei enää pyydä kitkemään rikkaruohoja, kun tulen aina kitkeneeksi vähän muutakin kuin rikkaruohoja siinä samalla. :-D

      Eläimet saavat olla Hietaniemessä varmasti aika rauhassa. Minä vähän pelkään liian tuttavallisia oravia – kerran yksi kiipesi lahjettani pitkin juurikin Seurasaaressa, ja voi sitä kiljumisen määrää! Paikalle osunutta ulkomaalaista seuruetta nauratti melkoisesti, kun pääsivät todistamaan erikoista näytelmää. :-D

      Kiitos Saima Harmaja -vinkistä; käyn ehdottomasti katsastamassa kyseisen haudan sitten kesällä. :-)

      Minäkin mietin sitä, miksi Lasten kaupunki menee niin pitkäksi aikaa remonttiin, kun ei paikka näyttänyt mitenkään erityisesti remontin tarpeessa olevalta. Nyt kyllä heräsi epäilykset.

      Meiltä jäi se alakerran osasto ihan kokonaan näkemättä, mikä johtui ehkä siitä, että siellä oli niin paljon peuhaavia lapsia, ja tunnettiin itsemme vähän yli-ikäisiksi. ;-D

      Poista